sunnuntai, 11. marraskuu 2012
Kuumeilupäivä
Tämä päivä onkin mennyt sohvalla maaten. Heti aamusta kuumeinen olo, mutta onneksi tähänkään mennessä ei mittari ole näyttänyt yli 37 astetta, kehossa vaan tuntuu kuin kuumetta olisi yli 38 asteen. Ompahan tullut nukuttua useampiakin päikkäreitä. Toivon vaan, ettei lämpö nousisi yli 38, silloin pitäis lähteä sairaalan päivystykseen.
lauantai, 10. marraskuu 2012
Nukkumatti
Uniongelmia on ollut aina syöpädiagnoosista lähtien. Viime yötä edeltävät kolme yötä olivat oikein huippu.
Maanantai-tiistai -yönä heräsin 1.25 eikä olokaan, että väsyttäisi. Söin päivän ensimmäisen aamulan ja sen jälkeen tein aamuun asti kortteja. Ja sitten kello olikin jo niin paljon, että pääsin valmistamaan aamupala2:n.
Seuraavana yönä nukuin klo 2-4 välisen ajan ja toissayönä parin tunnin nukkumisen jälkeen vietin loppuyön netissä. Korttien tekeminen ei oikein ottanut tuulta purjeisiin.
Eilen illalla kävi nukkumatti, sammuin seitsemän illala aikaan sohvalle. Herättynäni klo 22 aikoihin tein kupillisen kahvia ja katselin hetken Sydämen asialla -nauhoitustä. Klo 23 jälkeen otin apuvälineen, unipillerin ja se antoi unen aina 5.30, jolloin heräsin levänneen oloisena.
Tällä hetkellä en ole tehnyt unettomuudesta ongelmaa. Saikulla voi nukkua silloin, kun uni on tullaakseen. Unipilleri on minulle hätävara, jota käytän korkeintaan kerran viikossa.
Otan kuitenkin asian esille seuraavalla syöpälääkärikäynnillä varmistaakseni, ettei tuolla epäsäännöllisellä vuosikausirytmilläni ole haittaa sytohoitoihin. Olen kuitenkin ollut unettomista öistä huolimatta päivisin toimintakuntoinen.
perjantai, 9. marraskuu 2012
1. sytotiputuksen tuntemukset viikon ajalta
Tulen myöhemmin kirjoittamaan syöpäputken alkutaipaleesta, mutta tänään ekasta sytoviikosta. Tuntuu kyllä, että tiputuksesta olisi paljon pidempi aika kuin viikko. Johtuu varmaan siitä, että viikko on pitänyt sisällään monenlaista oiretta, onneksi kaikki lievähköjä.
Haittaavimmista toinen ilmeni 5.11. heti aamusta alkaen kielen tunnottomuutena. Itsestä tuntui kuin kieli olisi ollut turvoksissa, mutta en sellaista ilmiötä huomannut, vaikka kuinka peilasin suutani. Tunnottomuus oli hankalin illalla, puhe tuli lähes mökellyksenä suusta. Seuraavana aamuna oli jo helpompaa ja viikon kuluessa kielen tunnottomuus vaimeni päivä päivältä.
Kun pääsin tuosta em. vaivasta, alkoi jalkasärky ja jalkojen levottomuus. Panadol oli aivan yhtä tyhjän kanssa, mutta onneksi sain vinkin Panadol-sukuun kuuluvasta, tujummasta särkylääkkeestä, joka joko auttoi tai särky vaimeni ajan kanssa hiljaiseksi jomotukseksi.
Kaikki syömiset ovat maistuneet samalta eli ei miltään. Vain yksi on ollut ylitse muiden. Mustikat. Mustikat ovat maistuneet väkeviltä mustilta viinimarjoilta. Pakastetut mustikat saavat jäädä odottamaan aikaa parempaa.
Uusinta uutta ilmeni keskiviikkoaamuna aamukahvilla; hillitön kutina kaulan ja olkapään kohdalla. Onneksi molemmin puolin, joten alueita koristaa punaiset läiskät näppylöineen. Kutina ilmenee ajoittain, ei tarvitse koko aikaa hinkata niitä. Olen siis hinkannut, en raapinut. Raapiminen ei oikein onnistuisikaan, kun kynnet ovat lyhyempääkin lyhyemmät.
Pitkin viikkoa on ollut yleisoireilua; närästystä, eto-oloa, lievää päänsärkyä... Ikeniin koskee hampaita harjatessa, vaikka minulla on hammashygiltä saatu hammasharja. Turvotusta oli kolmantena päivänä niin, että paino nousi pari kiloa. Oli tosi ahdistava olo. Onneksi kevennyin pikku hiljaa normaaliksi. Vatsan toimintaa ei voi moittia, tänäänkin olen käynyt toimittamassa asiaa peräti 10 kertaa ja ollaan vasta alkuillassa 
Olen muuttunut yöeläimeksi. Uni vaan ei vaan pisaa kuin reiluksi pariksi tunniksi. Yhtenä yönä tein kortteja, toisena olin netissä. Toisina päivinä saan päivällä unen päästä kiinni, mutta toisinaan päikkärit jää haaveeksi. Yöunen saamiseen ei ole auttanut päivittäiset enemmän tai vähemmän pitkät kävelylenkit. Ensi yönä aion nukkua, joten on pakko turvautua apuvälineeseen, unilääkkeeseen.
Kissa on varmasti ihmeissään, mitä täällä nykyään oikein touhutaan. Ei minkään maailman vuorokausirytmiä. Nytkin vetelee hirsiä, vaikka meillä pitäisi olla ruoka-aika. Ainakin oma vatsani kaipaa täytettä.
